Olotilani ovat parantuneet huomattavasti viime aikoina. En ole pitkään aikaan käyttänyt rauhoittavia. Uskallan käydä kaupassa ja kulkea bussilla. Olen enemmän kiinni todellisuudessa. Olen jopa tuntenut kevään läsnäolon.

Tällä hetkellä odotan päätöstä sairauspäivärahasta. Hain sitä tammikuun alusta toukokuun loppuun asti. Lisäselvityksiä jouduin laittamaan, koska tammikuussa en saanut sairaslomaa. Jouduin terveyskeskuksen ja psykiatrian pompotteluun, koska kukaan ei näyttänyt tietävän mistä minun tulisi hakea sairaslomaa. Lisäksi molemmat omalääkärini eli sekä psykiatrisella puolella, että terveyskeskuksessa olivat samaan aikaan koko tammikuun lomalla. Olin itse todella uupunut ja stressaantunut ja sairas koko tammikuun ajan. Oli hirvittävää hoitaa tärkeää asiaa sellaisessa tilassa. Toivon todella että saan sairauspäivärahaa, koska minulla ei ole oikeutta todennäköisesti toimeentulotukeen eikä myöskään työmarkkinatukeen.

Elämä ei ole aina helppoa,vaikka postiluukku huutaa maksamattomista laskuista. Elämä vie eteenpäin. Uskon että kokemuksemme ovat opetuksia. Meidän tulee peilata kokemuksiamme ja oppia virheistämme. Voimme katsoa ongelmiamme vasta hiukan myöhemmin,kun ne ovat jo ylitetty. Voimme miettiä mikä kaikki johti niihin, miten ne ratkaistiin ja mihin kaikki johti. Meitä johdatellaan eteenpäin. Oivallusten kautta näemme maailman avarammin.